Puolen vuosisadan Kontula



Kotoinen Kontulamme, yksi Suomen tunnetuimmista lähiöistä, saavuttaa tänä vuonna puolen vuosisadan iän. Ajanjaksoon mahtuu paljon tapahtumia, joiden vaikutukset tuntuvat Kontulassa edelleen.

 
Kontulassa on asuttu ennen kerrostaloasutuksen syntyäkin. Vuosisatojen ajan alue oli tosin Mellunkylän harvaanasuttu syrjäkolkka. Maat kuuluivat kylän ruotsinkielisille talollisille. Vakituista asutusta alueelle alkoi tulla 1900-luvun alussa, kun ruotsinkielisen asutustoiminnan tuloksena Mustikkasuon (Blåbärskärr) laitamille nousi pientila. Tilan entisillä pelloilla on mm. Rintinpolun urheilualue.
 
Ensimmäisen maailmansodan aikana Kontulan alue kuhisi työväkeä, joka rakensi Helsingin ympärille linnoitusketjua. Ostoskeskuksen paikalta otettiin soraa työmaan tarpeisiin. Linnoitustyön tulokset näkyvät edelleen maastossa bunkkereina, juoksuhautoina ja luolina.
 
Maailmansotien välillä Kontulan alueelle valmistui vaatimattomia kesämökkejä ja myös ympäri vuoden asuttuja taloja. Alue sai nimensä yhden uudisasukkaan talosta, kun puutarhuri Kosti Kajanto pystytti tilansa portin pieleen kyltin Kontula.

Mellunkylän kautta Porvooseen johtava uusi maantie valmistui 1930-luvulla. Bussit toivat kaupungista väkeä retkeilemään ja marjastamaan alueelle.
 
Sotavuosina kaupunkilaisia tuli kesäpaikoilleen pommituksia pakoon. Kontulan alueelle sijoitettiin jatkosodan aikana ilmantorjuntatykkejä. Kivikon ja Jakomäen rajamaille ilmatilaa haravoi sodan loppupuolella tutka-asema.
 
Jälleenrakennusvuosina Kontulan ja etenkin sen lähitienoiden asukasmäärä kasvoi nopeasti, kun alueelle asettui tontin saaneita rintamamiehiä. Mellunkylästä tuli osa Helsinkiä vuonna 1946. Liitosalueille muuttuminen maalaiskuntalaisista pääkaupunkilaisiksi ei tuonut aluksi juuri mitään uutta. 
 
Helsingin kaupunki julisti Kontulan rakennuskieltoon vuonna 1953. Rakentamisen aika koitti 1960-luvulla. Suunnitelmat valmistuivat 1962 – piirustuslaudoilla hahmottui suurlähiö, jonka oli määrä olla koosta huolimatta inhimillisen mittainen. 
 
Kunnallistekniikan rakentaminen käynnistyi vuonna 1963, ja taloja alkoi nousta seuraavana vuonna. Ylipormestari Teuvo Aura kävi muuraamassa peruskiven Porttitien metsikköön 18. maaliskuuta 1964. Elementtitekniikalla uutta valmistui nopeasti: ensimmäiset asukkaat muuttivat Naapurintielle marraskuussa 1964.
 
Suurin osa muuttajista sai Kontulasta ensimmäisen nykyaikaisen kotinsa. Perheitä tuli kantakaupungin tyhjentyvistä keskustakortteleista, ahtaista työläiskaupunginosista ja esikaupunkien alivuokralaisasunnoista. Hissi, kylpyamme ja sähköliesi olivat mukavuuksia, joita harvalla oli aikaisemmassa asunnossaan ollut.
 
Kontulaan on usein pidetty maalaisten kansoittamana lähiönä. Se oli kuitenkin1970-luvulla stadilaisempi kuin kantakaupunki, vaikka muualtakin Suomesta eri vaiheiden kautta muuttaneita oli paljon. Uutta omaleimaista lähiökulttuuria syntyi, kun hämäläiset, karjalaiset, lappilaiset, pohjalaiset, savolaiset ja stadilaiset opettelivat elämään keskenään. Oman mausteensa ovat antaneet ruotsinkieliset, joille valmistui muutamia omia taloja Kontulaan.
 
Unelmien lähiö muuttui vuodessa asumisen ihanteesta sylkykupiksi. Kontula kävi esimerkiksi, kun virikkeettömien esikaupunkien ongelmia puitiin lehdissä ja televisiossa.  Ongelmia oli, mutta ärhäkämmäksi muuttuneet tiedotusvälineet paisuttelivat niitä.
 
Palvelut laahasivat perässä – koulutiloja, kirjastosta ja nuorisotalosta puhuttamakaan. Kirkonmenotkin oli toimitettava parakkikirkossa. Ensimmäisenä valmistui kulutuksen temppeli, ostoskeskus, vuonna 1967 - lajissaan Suomen suurin. Ostarilla alkoi hengailla nuorisojengejä, kun muitakaan kokoontumispaikkoja ei ollut.
 
Lähiöiden asukkaiden väitettiin olevan myös passiivia. Kontulalaiset eivät tunnistaneet itseään julkisuuden välittämästä kuvasta. He kokivat 20 000 asukkaan Kontulan keskisuureksi kaupungiksi. Yhdistystoiminta virisi nopeasti. Kontulaan perustettiin kaupunginosayhdistys, kaksi urheiluseuraa, marttayhdistys, kalakerho, Lions Club ja lukuisia puolueiden paikallisosastoja. Suurin osa 1960–1970-luvuilla perustetuista yhdistyksistä toimii edelleen.
 
Lähiön asuintalot valmistuivat 1970-luvun alussa. Kauan odotetut kirjasto ja nuorisotalo avautuivat vuonna 1975. Seuraava suuri muutos tapahtui, kun metro liitti Kontulan kiinteämmin keskustaan vuonna 1986. Ostari kasvoi samoihin aikoihin uusiin mittoihin. Monen toivoma oikea kirkko valmistui ostarin viereen vuonna 1988.
 
Elämä näytti asettuneen rauhallisiin uomiin, kunnes iski talouslama. Kontulan työttömyysaste ampaisi muutamasta prosentista yli viidennekseen työvoimasta. Moni omillaan toimeen tullut työntekijä putosi köyhyyteen, jota ei pitänyt olla susirajan eteläpuolella.
 
Samaan aikaan alkoi Kontulan historian toinen suuri muuttoaalto. Uudet asukkaat ovat tulleet eri puolilta maailmaa ja eri syistä. Osa joutunut sotaa pakoon, toiset ovat tulleet Ruotsiin tai Amerikkaan muuttaneiden suomalaisten tavoin paremman toimeentulon toivossa. 2010-luvulla yli viidennes kontulalaisista on maahanmuuttajia tai heidän jälkeläisiään.
 
Alueen väkiluku on kääntynyt pitkään laskun jälkeen hienoiseen kasvuun.  Kontulalaisia on runsaat 13 000. Yli 65-vuotiiaiden osuus on Helsingin korkeimpia – liki neljännes kontulalaisista on ohittanut kansaneläkeiän.  Toisaalta Kontulaan on muuttanut viime vuosina lapsiperheitä isoihin asuntoihin, joita on vapautunut ikääntyviltä kantakontulalaisilta.
 
Säilyttääkseen elinvoimansa Kontulan on uudistuttava myös lähitulevaisuudessa. Ostarille ja sen välittömään läheisyyteen suunnitellaan täydennysrakentamista, jotta Kontulan keskus säilyisi houkuttelevana kauppapaikkana. Asukkaiden omat toiveet huomioivaa maltillista täydennysrakentamista tarvitaan myös. Yksi Kontulan valteista on kaupunkiluontoon sopeutettu asuminen, jota ei kannata tuhota.
 
Jouko Kokkonen
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran LC Kontulan Perherieha-lehdessä 2014. 



KontUn legendaarinen ottelu vuonna 1986


Aikaisemmat videot

Ajankohtaista

Tapahtumat

Hel.fi

Helsinginuutiset.fi