Eilen hyvä leffa Kontulassa.

Monikulttuurisuus on rikkaus. Kyse ei ole niinkään maahanmuuttajista vaan viime laman aikana 90-luvulla syrjäytyneistä kantasuomalaisista, jotka joutuivat pitkäaikaistyöttöminä pois työelämästä. Se on myös osittainen syy nykyisen imagon jähmettyneisyyteen.

Myönnän, avoimesti ja rehellisesti, että koin eräänlaisen kulttuurisokin, kun kurvasin kehä ykkösestä Kontulantielle oltuani böndellä koko kesän. Olin jo unohtanut kaikki nuo ulkomaalaistaustaiset vieraskieliset, jotka kävelevät ihan itsestään vastaan Kontulan raitilla. Saimaan rannoilla ei mustaa miestä näe, mikäli ei viiksekästä norppaa sellaiseksi sekoiteta.

Halkometsässä ja ojankaivuussa ajankohtainen yhteiskuntakeskustelu tuppaa myös jäämään sivuseikaksi, mutta viimeistään upea ja uunituore Mellunkylä-lehti palautti minut todellisuuteen. Pääkirjoituksessaan päätoimittaja Jouko Kokkonen pohtii – jälleen kerran – Mellunkylän mainetta. Vihainen asuntoaan myyvä mellunkyläläinen arveli että alueen maine painoi hintaa roimasti alas.

Mikäli matalan hinnan syynä pidetään ulkomaalaistaustaisten määrää, samassa lehden numerossa julkaistu Tilastokeskuksen tilastokartta kertoo, että ulkomaalaistaustaisten keskittymät löytyvät Itä-Helsingistä. Mellunkylässä, Myllypurossa ja Vuosaaressa heitä on jo yli 15 prosenttia, kun koko kaupungissa heidän osuutensa on lähes 11 prosenttia.

Ruotsin maalla tutkijat lähtevät siitä, että kantaväestön poismuutto käynnistyy kun asuinalueen vieraskielisten osuus ylittää 20 prosenttia. Kivikossa osuus on 25,6 prosenttia, Kurkimäessä 24,2, Vesalassa 20,5, Kontulassa 18,8 ja Mellunmäessä 13,8 prosenttia. Voin hyvin ymmärtää sosiaalivirkamiesten huolen, sillä trendi kertoo, että vieraskielisten keskittyminen mainittuihin asuinalueisiin jatkuu. Tiedämme, että Pariisista löytyy asuinalueita, johon poliisi uskaltautuu vain, mikäli koko ratsuväki on käytettävissä.

Toki voidaan aina väittää, että vuokra-asuntojen osuus Mellunkylässä vaikuttaa ulkomaalaistaustaisten määrään, mutta toisaalta Mellunmäki-lehdessä todetaan asiaa koskevaan tutkimukseen viitaten, että maahanmuuttajien omistusasuminen on lisääntymään päin.

Minä en usko, että Ruotsin tie on Mellunkylän. Ei Suomi ole Ruotsi, eikä meillä ulkomaalaistaustaisten määrä pääse lähellekään Ruotsin ulkomaalaistaustaisten määrää. Mutta älkäämme missään vaiheessa tehkö samoja kotouttamisvirheitä, kuin Ruotsissa. Se kostautuu taatusti!

Mellunkylän maineeseen vaikuttanevat ensisijaisesti ennakkoluulot sekä tuo syrjäytyminen. Mitä meidän tulee tehdä, jotta tiemme olisi omamme? Kas, siinä meidän kysymyksemme!